Coffee or tea, madam?

Vietimme siskoni kanssa viikon loman Arabiemiraateissa, Persianlahden rannalla Dubaissa. Pieni hengähdystauko ylioppilaskirjoitusten ja pääsykoeurakan välissä tuli enemmän kuin tarpeeseen, mutta reissusta kotiin palaaminen ei ole ehkä koskaan tuntunut niin hyvältä.

Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin matkustanut Euroopan ulkopuolelle ja sen vuoksi päätimme valita matkakohteeksemme jonkun uuden ja erilaisen paikan. Valkoisen hiekan muodostama rantaviiva, korkeuksiin jatkuvat pilvenpiirtäjät, seitsemänkaistaiset moottoritiet ja kauniit kukat silmänkantamattomiin vahvistivat mielikuvat täydellisyydestä. Kaikki oli niin, niin suurta ja upeaa – ainakin ulkoisesti.

Kulttuuri ja ihmiset kiinnostavat minua. Miksi joku käyttäytyy tietyllä tavalla tai mistä kulttuurissa vallitsevat toimintatavat ovat peräisin. Vaikuttaako siihen esimerkiksi uskonto tai tietyn sukupuolen valta-asema vai molemmat?

Dubaissa islam on vallitseva uskonto ja se näkyi kulttuurissa todella vahvasti. Maassa on uskontoon liittyvät kultturilliset myös turisteja koskevat säännöt. Esimerkiksi naisilla olkapäät ja/tai polvet tuli olla peitettyinä julkisilla paikoilla, naiset eivät saaneet kulkea käsikkäin eivätkä pariskunnat saaneet osoittaa rakkautta toisilleen julkisesti.

Julkisilla kulkuneuvoilla liikkuessa, esimerkiksi metrolla, naiset ja lapset oli sijoitettu omaan vaunuun ja miehet omaansa. Taksit oli merkitty erilaisilla värikoodeilla; pinkkikattoiset naisille, sinikattoiset miehille ja keltakattoiset perheille. Kerran meidät ohjattiin sinikattoiseen taksiin ja olin varma, että enää ei päästäisi takaisin hotellille.

Maa oli hyvin vauras, valoja oli valtavasti ja kaupunki näytti kauniilta illan pimetessä. Pakokaasupilven näki silmin ja pystyi melkein tuntemaan käsin, Persianlahden öljyinen vesi rapisutti kynsilakat ja hanasta tulevan veden vahvan klooripitoisuuden pystyi haistamaan. Tätä maata ei kyllä luonto kiitä.

Meidän hotellin vieressä oli metroasema, jolta päästiin parissa minuutissa metrolla Dubai Maliin, joka tunnetaan maailman suurimpana kauppakeskuksena. Ja olihan se suuri. Kauppakeskuksessa yhdistyi sopuisasti boheemi katukauppatyyli ja luxusmerkkiliikkeet. Hintataso oli hieman kalliimpi kuin Suomessa ja olo oli jatkuvasti täyteen ahdettu. Dubaista ihminen saisi varmasti materiaalisesti kaiken mistä tajuaa edes unelmoida, mutta ei lopulta yhtään mitään. Yhden shoppailureissun päätteeksi juoksimme junaan, koska emme olleet varmoja kuinka myöhään junat kulkevat. Tietysti päädyimme suoraan täynnä olevaan miesten vaunuun ja kellokin läheni puolta yötä. En ole koskaan tuntenut oloani niin ahdistuneeksi ja parin minuutin matka tuntui kestävän ikuisuuden.

Hotellin aamiaisella, ravintolassa, kadulla… missä vain kävelimme olo oli kuin kuningattarella. Myyjät, tarjoilijat ja tuntemattomat puhuttelivat nimellä madam. Samalla tunsin syvää ahdistusta, koska pohdin matkamme aikana erityisesti naisen todella todella heikkoa yhteiskunnallista asemaa islaminuskoisessa maassa. Oikeastaan mitä pidemmälle lomamme eteni ja mitä enemmän ajattelin, sitä enemmän alkoi ahdistamaan, ärsyttämään, pelottamaan ja samalla kiitollisuus ja nöyryys kotisuomea kohti kasvoi. En väitä, että Suomi olisi lintukoto, mutta kyllä meillä on asiat lopulta aika hyvin. Suomessa naiset voivat kävellä kaduilla ilman pelkoa, pukeutua miten haluavat ja ottaa kantaa asioihin. Tällaiset asiat tuntuvat meille itsestäänselvyyksiltä ja pieniltä, mutta lopulta ne ovat läsnä suomalaisen naisen jokapäiväisessä tekemisessä. Asiakaspalvelusta huokui, kuinka ihmiset kiillottivat pilvilinnoja parhaansa mukaan. Jos itse mokasin, he pyysivät minulta anteeksi, kiittivät kun pyysin aamulla kahvia.

Jos palataan tekstin otsikkoon, coffee voidaan ajatella vertauskuvana mieleen piirtyneistä pilvilinnoista ja kukkakedoista. (Kahvi oli muuten taivaallista). Tea puolestaan toisena puolena, joka oli minulle Dubain todellisuus. Kahvia join paljon, onneksi sain teetäkin.

Matkustelu on ihanaa ja uuteen maahan sekä kulttuuriin tutustuminen rikastuttaa omia ajatuksia enemmän kuin mikään muu. Olen kiitollinen, että loma antoi minulle niin paljon ajatuksia ja todellisuutta oman tekemiseni tueksi.

Yksi asia on kuitenkin varmaa. Tasa-arvo ei ole koskaan valmis, ei Suomessa eikä maailman toisella puolen.

Mitä mieltä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *